Päivä 9

Tämä on näitä päiviä kun suhteen molempia osapuolia väsyttää, vituttaa, mietityttää, pelottaa ja ahdistaa samaan aikaan. Kaikissa suhteissa on joskus näitä päiviä. Nyt on helppo hoitaa vaan omat asiat ja mennä nukkumaan, mutta ensi talvena tilanne onkin ihan toinen. Toivottavasti silloin näitä päiviä tulee vielä nykyistäkin harvemmin. Hyvää yötä.

Päivän musiikkivalinta:
The Black Keys - Brothers, koko albumi

Päivän treeni:
Jääkiekko, 120 min

Päivät 7 & 8

Näköjään ilman lastakin voi olla niin kiireinen ja väsynyt, että blogauspäiviä jää väliin. Eilen pitkä päivä toimistolla, suoraan katsomaan kiekkoa ja kun pelistä pääsi kotiin ja oli lohduttanut (ilman syytä) ikevää naista, olikin jo ihan valmis sänkyyn. Nukkumaan.

Tänään on tasan viikko siitä kun kuulin raskausuutisista. Vielä koko homma ei varmasti ole minulle edes auennut. Ja vielä kaikki on tietenkin niin epävarmaa muutenkin, että turha mennä asioiden edelle. Kuvittelinkin, että vielä pitkään aikaan raskaus ei vaikuttaisi elämäämme juuri mitenkään, mutta raskaanahan ei saa tehdä mitään! Esimerkki: Ei alkoholia eikä muita päihteitä (tietenkään, tämän tiesin). Ei saa puhdistaa kissanhiekkalaatikkoa (?? onneksi meillä ei ole kissaa). Ei saa syödä pehmeitä juustoja, sushia, kylmäsavulohta tai muitakaan raakoja kaloja, pastoröimattomia maito -ja mehutuotteita, kuorimattomia hedelmiä, maksaa, haukea, erinäisiä makeutusaineita, vihertäviä perunoita (kuka söisi muutenkaan), papaijaa ja lista jatkuu loputtomiin. Huvipuistolaitteet ovat kieltolistalla, lentomatkustamista aletaan rajoittaa, ja jos tietoa etsii netistä, kielletään kaikki muukin. Tiedän tai ainakin luulen tietäväni monista asioista paljon, mutta nyt täytyy myöntää että lapsen odottamisesta en tiedä mitään. En ole ollut kovin kiinnostunut kavereiden ja sukulaisten odotusajoista. Miten voi olla tukena ja apuna jos ei tiedä asioista mitään? Yritys on ainakin kova.

Päivän musiikkivalinta:
Kaikki jääkiekkoklassikot

Päivän ruokasuositus:
Kinkku-munakasrulla. Hyvä resepti rullalle löytyy täältä, tuunaa täytteet maun mukaan.

Päivän treeni:
Sähly, 60 min

Avovaimon selittämättömien itkukohtausten määrä: olen seonnut laskuissa joskus 15 jälkeen

Päivä 6

Ihmisen mentaalinen sanakirja on mielenkiintoinen juttu. En ole aikaisemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota puheisiin vauvoista, vauvakamamainoksiin, äitipuolisten kavereiden loputtomiin Facebook-päivityksiin... Mutta viimeiset kuusi päivää vauvoja on ollut joka puolella. Jopa tänään lounaalla myöskin lapsettomien kollegoiden puheet kääntyivät lapsiin ja niiden saamiseen, siihen mikä on nykyään ensisynnyttäjän keski-ikä (tarkistin: 28,4 vuotta) ja miten pienten lasten vanhemmat tarvitsevat aina silloin tällöin vapaapäivän kahdestaan. Näiden ihmisten kanssa en varmasti ole ikinä ennen keskustellut mistään vauvoihin viittaavasta. Onneksi allekirjoittaneella ei ole ongelmia pokerinaaman pitämisessä ja keskustelu sujui ilman jäätymisiä. Olin muiden kanssa samaa mieltä siitä, että vapaapäivät varmasti ovat tarpeellisia ja nykyään moni venyttää lasten tekemistä myöhään.

Laitoin Googleen tänään "miehen raskausblogi". Ensimmäisellä sivulla viimeinen osuma on Wikipedian artikkeli steriloinnista. Onko se vinkki vai onko meitä odotusblogia pitäviä miehiä vaan vähän? Ja huikeaa: tätä blogia lukee yksi henkilö! Kiitokset Jutalle kiinnostuksesta!

Päivän musiikkivalinta:
The Beatles - Come together

Päivän ruokasuositus:
Jauhelihakeitto. Jatkaa sarjaa hyvä ja helppo.

Päivän elokuvasuositus:
007 - Hänen Majesteettinsa salaisessa palvelussa (Bond on aina Bond, George Lazenbystä huolimatta)

Päivän treeni:
Kuntosalilla jalat, hartiat ja keskivartalo, 60 min

Päivä 5

Ja vuorossa on jo päivän toinen kirjoitus. Syynä eilisen postauksen siirtymiselle oli siis luonnollisestikin venähtänyt baari-ilta, joka alkoi jo lauantaina iltapäivästä. Samalla odottava mies löysi raskaudesta parikin uutta hyvää puolta: ainakaan seuraavaan vajaaseen vuoteen ei tarvitse keskustella sukujuhlien, viikonloppureissujen ja muiden kissanristiäisten yhteydessä kuskista. Lisäksi ehkäisystä huolehtiminen muuttui tarpeettomaksi. Tosin tämä on kyseenalainen etu, koska selväsitikään tässä asiassa ei mallioppilaita olla viime aikoina oltu.

Viikonlopun aikana mielen on vallannut lähes zeniläinen tyyneys raskauden osalta. Ehkä se on luottamusta siihen, että kaikki menee hyvin ja tilannteesta kuin tilanteesta selvitään, ehkä aivot kieltävät asian olemassaolon kun mitään näkyvää todistetta ei ole vielä asiasta muistuttamassa. Samalla jossain takaraivossa kuitenkin tykyttää ajatus siitä, että ennemmin tai myöhemmin elämä tulee muuttumaan radikaalisti nykyisestä. Koska asia iskee seuraavan kerran päälle? Kun asiasta kerrotaan vanhemmille? Ensimmäisessä ultrassa? Kun kaverit kuulevat? Kun (avovaimon)vatsa alkaa kasvaa näkyvästi? Sitä odotellessa.

Päivän musiikkivalinta:
Pink Floyd - Wish you were here

Päivän ruokasuositus:
Kanakiusaus. Helppoa, hyvää ja valmistuu lähes itsestään.

Päivän treeni:
Lihashuolto, 60 min

Avovaimon selittämättömien itkukohtausten määrä: 6

Päivä 4

Olen lukenut paljon tuttujen ja tuntemattomien matkablogeja, mutta itse en ole koskaan sellaista pitänyt. Tosin reissutkin ovat olleet vain muutaman viikon mittaisia pisimmillään, joten tarvettakaan ei ole ollut. Raskaudessa ja matkustamisessa on kuitenkin niin paljon yhtäläisyyksiä, että tämä blogi ajaa varmasti saman asian. Sekä raskaudessa että matkassa on selkeä alku- ja loppu, iloa, jännitystä, väsymystä ja pahoinvointia. Rahatkin menee. Tältä reissulta ei kuitenkaan ole luvassa kuvia palmuista ja hiekkarannoista, mutta tosin avovaimoni kanssa tehdyn sopimuksen myötä tästä raskaudesta ei myöskään julkaista yhtään mahakuvaa Facebookissa eikä muuallakaan. Vetoan samalla kaikkiin muihinkin odottaviin pariskuntiin: ne musta-valkoiset kuvat maha pystyssä kaukaisuuteen tuijottavasta äidistä aiheuttavat aiheuttavat myötähäpeän ja ahdistuksen sekaisia tunteita kaikissa muissa paitsi äidissä itsessään (ja muissa samaan aikaan raskaana olevissa myötä-äideissä).

Tänään vietimme iltaa ystäväpariskunnan kanssa kaupungilla, ja avovaimon vesilinja (joka ei todellakaan ole normaalia käytöstä häneltä) selitettiin korvatulehduksesta johtuvalla antibioottikuurilla. Aiemmin avovaimon ollessa oikeasti antibioottikuurilla lasillinen punaviiniä johti oksennushelvettiin, minkä rinnalla aamupahoinvointi vaikuttaa happamallta röyhtäykseltä. Luulisin, koska meillä se ei ole vielä alkanut vaikka sängyn viereen onkin ilmestynyt punainen ämpäri... Joka tapauksessa, tämän tapahtuman johdosta selitys meni läpi ilman sen suurempia epäilyksiä. Muutaman oluen ja rommikolan jälkeen allekirjoittanut meinasi tosin saada rehellisyyskohtauksen ja löydä kortit pöytään, mutta vielä on liian aikaista kertoa.

Lisäksi ajattelin hyödyntää tätä blogia harjoituspäiväkirjana ja seurata, kertyykö raskauskiloja myös miesosapuolelle. Tavoite on painaa blogin lopussa 84 kg ja olla varustettu nykyistä pienemmällä rasvaprosentilla.

Isäkokelaan aloituspaino: 85,6 kg

Päivän treeni:
30 min crosstrainer + kevyt keskivartaloharjoitus (pitkän flunssan jälkeen kevyt aloitus)

Päivän musiikkivalinta:
Depeche Mode - Everything counts

Avovaimon selittämättömien itkukohtausten määrä: 5

Päivä 3

Tänään miehen putkiaivot osoittivat hyödyllisyytensä. Keskittyminen töihin vei ajatukset hetkeksi muualle ja yllättävän hyvin nukuttu edellisyö tasoitti oloa eilisestä huomattavasti. Ja perjantaisin askel on aina kevyempi, vaikka työstäni hetkittäin voin jopa myöntää nauttivani muinakin viikonpäivinä.

Ihminen tottuu huikean nopeasti uuteen tilanteeseen, ja tuntuu että olisin tiennyt tästä jo pitkään. Mielessä pyörii kuitenkin hirveä määrä ajatuksia ja kysymyksiä, mutta viime päivistä johtuva väsymys estää pohtimasta niitä sen pidempään. Ilmeisesti evoluutio on antanut miehen tehtäväksi käytännön asioista huolehtimisen, sillä suurimpia huolenaiheita ovat tällä hetkellä uuden asunnon hankkiminen ja isomman auton ostaminen. Vain muutama päivä sitten tulevaisuudensuunnitelmissa oli matkat Thaimaahan ja Kaliforniaan, nyt Ebookers on vaihtunut Oikotiehen. Mitä enemmän tulevaisuutta yrittää suunnitella ja hallita, sitä varmemmin tapahtuu jotain mikä muuttaa kaiken. Onneksi edelleen molemmat pitävät tätä onnellisena käänteenä, huonomminkin voisi olla.

Väsyttää. Kirjoittaminen ei suju. Palataan huomenna, kerron sitten lisää.

Päivän elokuvasuositus:
Ilmestyskirja. Nyt.

Päivän juomasuositus:
Kahvi mustana, toimiston Autobarista.

Päivä 2

Tämä blogi ei ala alusta, se alkaa päivästä 2. Oikeasti blogin syypää on saanut alkunsa jo 3-5 viikkoa sitten raskaustestistä riippuen, mutta tulevalle äidille asia selvisi 25 tuntia sitten, itselleni noin puoli tuntia myöhemmin. Vaikka nykyiseltä ja edellisiltä tyttöystäviltä on kuullut sata kertaa menkkojen olevan myöhässä, ei mikään kuitenkaan valmista siihen kun ensimmäistä kertaa tikkuun on ilmestynyt viiva ja toinen testi kertoo jo viikkomääränkin.

Vaikka lasta ei olekaan yritetty tehdä, on uutinen kuitenkin positiivinen, mutta pää tietysti sekaisin ja täynnä kysymyksiä. Tilannetta ei helpota uneton yö ja kiireinen päivä töissä, mutta toivottavasti ajatusten laittamien paperille jeesaa, jos ei minua, toivottavasti jotain tulevaisuuden kohtalotoveria. Tiedän näin varhaisen raskauden riskit, mutta toivon että blogi jatkuu siihen asti että pääsen kertomaan strategiset mitat joskus lokakuun pimeydessä.

Päivän ruokasuositus:
Oikeasti hyvä Uncle Ben's Tikka Masala -purkkikastike maustamattomien kanafilesuikaleiden sekaan ja riisiä. Helppoa ja hyvää kun ajatus on jossain muualla kuin keittiössä.

Päivän juomasuositus:
Meokow VSOP. Nautitaan riittävä määrä.

Päivän musiikkivalinta:
Lana Del Rey - Video Games

Ketkä tietävät raskaudesta:
Oma siskoni (tulevan äidin toimesta) ja tulevan äidin kollega